Meillä on ollut yhteensä 1 koira 6 ja puoli kissaa ja 1 kani.
Meidän ensimmäinen lemmikki oli Ossi koira. Ossi oli sekrotuinen ja en ole ihan varma mitä rotuja siinä oli (vissiin karjalankarhukoiraa, norjanharmaata hirvikoiraa ja jotaki noutajaa). Olin muistaakseni ekaluokalla kun meidän piti antaa se pois. Se haukku niin paljon, että naapurit valitti (toisen naapurin koirakuorosta ei ollut mitään haittaa). Ossista en muista paljoa muuta ku, että sen kanssa oli kiva leikkiä ja puri rikki monia meijjän leluja.
Sen jälkeen meni monta vuotta ennen ku isi ja äiti suostu ottamaan mitään eläimiä. Yhtenä kesänä meile sitte päätti muuttaa jonku kissa. Me nimettiin se Missemosseksi. Ei vieläkää tiietä kenen kissa se oli ja minne se meni, mutta meillä se asu sen kesän (siks tuola lukkee että puolikas kissa :D).
 |
| ainut kuva Missemossesta |
Siitä alko mun kova kisakuume ja pikkuserkuilla oli säännöllisesti kissanpentuja nii ilmotin yks päivä äitille, että oon varannu sieltä meille yhen poikakissan pennun. äiti siihe vaa, että höpö höpö. No sitte ne pennut synty ja sieltä löyty meille yks poikakisu. Mosse synty 13.6.2013 ja kuoli 19.2.2014. Se kerkes elää suunnilleen 8kk onnellisen kissan elämää. Juoksenteli pelloilla hiirijahissa ja naapurin navetassa naapurinkissojen kanssa leikkimässä. Yks kaunis pakkaspäivä sain koulussa viestin isiltä, että Mosse oli jääny auton alle. En voinu olla koulussa enempää ko mää vaan itkin, oliha Mosse mun (vauva)kissa. Lähin kävelemään jäätäpitkin kotia kaupungista ja kotona oli mun isosisko (isosisko oli ja Mosse oli terassilla muovipussissa. Mosse oli kuollu heti hu auto oli osunu siihen. Vähän oli kuulema jalkoja vielä liikutellu, mutta ei kerenny kärsiä yhtään.
 |
| Mosse pentuna |
 |
| Mosse tykkäsi riehua tommosessa vauvojen keinussa sisällä (ja näitä kuvia on monta) |
Mossen kuoleman jälkeen meillä oli nii suuri suru ja kissan kokonen aukko, että oli heti alettava kattomaan tta kissaa. Tälläkerralla varattiin kaks kissanpentua. Viiru ja Pörrö tuli kummatkin eri pentueista ja eri emoilta. Viiru käytiin hakemassa Posiolta ja Pörrö löyty täältä Rovaniemeltä. Viiru oli 12 viikkoa ja Pörrö 8 kun ne meille tuli. Kissojen luovutusikähän on tuo 12 viikkoa, mutta Pörröllä oltiin vierottu emosta jo 4 viikkoisena. Pörrö oli aluksi tarkoitus mennä jollekkin muulle, mutta koska Pörröä, sen veljeä ja niitten emoa kohdeltiin huonosti ja ne hylättiin kerrostaloasuntoon, niin ne käytiin pelastamassa sieltä. Tässä vaiheessa Pörrön ja sen veljen emo oli mennyt jo ihan sekaisin ja käyttäyty agressiivisesti ihmisiä kohti eikä antanut pentujensa syödä. Niinpä pennut (Pörröja sen veli) adoptoitiin toiseen perheeseen ja siellä kissojen tavoille ne opetti eräs leikattu kollipoika. Viiru taas oli ihan tavallisen navettakissan pentu ja eli emonsa kanssa navetassa kera monien lehmien ja vielä useampien kärpäsien.
 |
| Viiru <3 |
Viiru jouduttiin lopettamaan viime kesänä. Se katos pihalle eikä se tullut takasin vaikka kuinka huuettiin ja ruokapussia rahistettiin (sillä oli pohjaton maha). Sitten illemmalla Pörrö livahti ulos ja me lähettiin sen perään. Pörrö juoksi suoraan Viirun luo. Viiru oli puuhun jäänyt jumiin. Se roikku kahen puun haarassa. Se oli jääny roikkumaan sihen kiinni vyötäröstäpää alaspäin ku oli ilmeisesti hypännyt puusta alas. Sillä oli vyötäröstä höntään päin halvaantunu takaruumis ja menny jo ihan kylmäksi ja kovaksi. Kovat tuskatki sillä oli ku ennen vaan kitisemällä maukunu Viiru mauku nyt, että Mouuuuuuu... Vietiin Viiru eläinlääkärille joka tutki sen ja sano että sitä ei voi enää pelastaa. Viiru oli sillo 1,5 vuotias.
Ja taas oli suuri suru meijjän talossa. Pörrö, joka rakasti Viirua masentu ja alko laihtumaan.
 |
| lamppusilmä Viiru |
Pörrölle hommattiin uusi kaveri n. kk päästä Viirun kuolemasta. Luettiin jostain, että jjos kissalta on kaveri kuollut kannattaa odottaa kuukausi ennen kuin hommaa sille uuden kaverin. Kuukauden aikana kissa voi surra kaveriaan eikä ala heti hylkimään uuttakaveria. Kuukaudessa kissa ei myöskään unoha miten laumassa eletään.
 |
| Viiru ja Pörrö just meille tulleina. Kokoero oli tosi iso. |
 |
| Parhaat kaverit <3 <3 |
 |
| Välissä oli kilpailu siitä kumpi kerkee eka pessä toisen naaman :D |
Pörrön seikkailuista ja kohelluksista voin kirjoittaa vaikka oman postauksen joskus, koska muuten tästä tulisi romaanin mittainen (kyllä, Pörrön kohelluksiin liittyy paloautot ja koko kylältä sähköjen katkaiseminen). Onki meijjän perheen vitsi, että Pörrö on tosi kallis kissa (maksanu paljon kohelluksiensa takia ja muutenki superhyper rakas<3)
 |
| Elviira kurkkaa Pörröä |
Mutta, Hankittiin kesällä sitten Pörrölle kaveri. Elviira oli jonku mummon kissan pentu ja siksi arka (ei ollut tottunut hulinaan). Elviira on kotoisin Pellosta. Tossa kuvassa Elviira ja Pörrö näkee elviiran ekan yön jälkeen. Oli se Elviira kylllä pieni. Ja nii Elviiran nimi ei kyllä passaa muitten elukoitten nimiin (Missemosse, Mosse, Pörrö, Nöpö, Uuno), mutta sillekki on selitys. Elviira päätti ite että se haluaa olla Elviira. Äiti luki netistä olkkarissa kissan nimiä ja huuteli niillä Elviiraa. Mietittiin mikä kuulostais parhaimmalta nimeltä. Elviira istu sillo mun kanssa kodinhoitohuoneessa. Sitte äiti huus "Elviiraa" ja heti Elviira kääns päätä ja alko kuuntelemaan. Sit äiti huuteli väliin muita nimeä ja pyysin sitä huutaan taas Elviiraa. Se huus ja Elviira kipitti olkkariin kattomaan kuka huutaa. Sit siitä tuli Elviira (kutsutaan myös Elviksi, Eeviksi tai Evviilaksi)
 |
| Tossa vähä parempi kuva Elviirasta. Ennään sillä ei kyllä oo ruskeet silmät vaan sillä on muuttunu ne keltaseksi ja vähän vihreeksi niiku Pörrölläki (silläki oli pentuna ruskeet silmät) |
Jouluna sit aloin miettimään että jos hommaisin mun pikkuveljelle kissan joululahjaksi, hommaisin itelle toisen kissan Pörrön lisäksi ja muuttaisin kaupunkiin toisen kissan ja Pörrön kanssa. En uskaltanu puhua toisesta kissasta vielä äitille tai isille mittään ennenku oli varmaa että muuttaisin. Tammikuussa sitte alko vuokrasopimus kaupungissa. En ollu vieläkää puhunu niistä toisista kissoista äitille tai isille. Äiti sitte yhtenä päivänä ehotti että meijjänhä pittää ottaa toinen kissa Elviiralle kaveriksi jos mää lähen Pörrön kanssa. Sillo sanoin äitille, että oikeastaan mulla on jo kaks pentua tiedossa (ei kylläkään pennun kokosia ennään, kiitos ahkeran ruokkimisen).
Pennut oli sisarukset tuttö ja poika. Tyttö oli seurallinen ja lapsirakas ja poika pelkäs kuollakseen lapsia ja muutenki kaikkea paitsi ruokaa. Koska meillä nuorin lapsi on vielä eskarissa päätin ottaa poikakissan mulle ja tyttö jäis kotia. Koska pennut oli Torniossa piti niitten hakeminen suunnitella. Samalla käytiin Haaparannan puolella ikeassa ja Ica Maxissa.
Ja oliha ne "pennut" melkosia vonkaleita. Ne oli syntyny 17.6.2015. Elviira on syntyny 4.4.2015 ja Nöpö oli jo sen kokonen ja Uuno Pörrön kokonen (Pörrö täytti jouluna 2v) Ne on kans semmosia suur syömäreitä. Uunolla ja Nöpöllä ei oo koskaan mikkää nuu mielessä ko vaan syöminen. Mulla meni hermot jo Uunon kanssa ko se vaan kulkee perässä ja kitisee (se ei ossaa maukua kunnolla vaa se kuulostaa vanhalta saranalta). Oon jo harkinnu että annan uunon pois, mutta siitä tuli Pörrölle nii hyvä kaveri. Pörrön masennus helpotti jouluna ko se sai "aikuisen" kissan kaveriksi Viirun jälkeen. Pörrö lopetti kehräämisen ja maukumisenki puoleksi vuojeksi ko se vaan suri Viirua. Mutta Uunosta vielä, Uuno on niin ranttu hiekkalaatikon hiekan suhteen että kakkas kerran mun matolle (joo oli kunnon ripuli), pissas nojatuoliin nii että tippas tuolin läpi lattialle asti ja pissas ja kakkas äitin ja isin sängylle. Nyt onneks oon löytäny semosen hiekan mikä arvon herralle kelpaa. Jos Uuno vieä sontii jonnekki nii mulla on sille jo ottaja valmiina (äitin työkaveri ettii pitkäkarvasta oranssia tai harmaata kissaa)
 |
| Nöpö |
 |
| Uuno ja Nöpö riehumassa |
 |
| Uuno kerjäämässä ruokaa. |
Sitte vielä Pompppi, uusin tulokas. Ostin Pompin Haaparannan Djur Magazinesta. Rovaniemellä ei oo eläinkaupoissa kaneja, mutta mun pikkusiskon kavereilla on kyllä poikasia. Ne ei kuitenkaan mitenkää sovellu kerrostaloon asumaan, ku nyt elelevät kanojen kanssa kanalassa eikä ne ossaa käyttää vessalaatikkoa vaan kakkivat ja pissivät joka paikkaan. Muutenkin oon aina halunut luppakorvaisen kanin ja Pomppi on melkein luppakorva. Pomppi on klupan ja leijonanharjan risteytys. Se on syntynyt 11/2015, tarkemmin en tiedä. Sillä on toinen korva luplla ja toinenki välissä melkein mutta nostaa sen vielä ylös.Toivottavasti sekin lupsahtais vielä.
Tässä vielä muutama super huono kuva Pompista. Kuvat oon ottanu puhelimella ja akkua oli vähän eli parempia on luvassa. Pomppi asuu silloin kun olen koulussa vessassa oven takana (mulla on iso vessa) ja kun oon kotona se saa olla rajatulla alueella+vessassa. Uunoa Pomppi kiinnostaa tosi paljon (ei syönti mielessä), mutta se pelkää sitä vähän. kulkee kyllä kanin perässä ja haistelee mutta menee heti kauemmas jos kani vilkasee takas. Pörrö, joka on superhyvä hiirikissa on vielä vähän liian nopea liikkeissä ku se näkee Pompin nii piän sitä aina kiinni ku Pomppi on irralla. Pörröä ei haittaa valjaat ollenkaan ja laitan sen aina niin että se pääsee rajatun alueen reunalle ja aihdan yli, muttei kuitenkaan pysty sen pitemmälle menemään. Eilen Pörrö oli valjaissa aidan sisäpuolella (fleksi valjaissa kiinni ja toinen pää viritettynä olkkariin) ja Pomppi kävi monesti itekki Pörröä haistelemassa. Kerran vaan on Uuno Pomppia tassulla läpänny ko kani vaan kulki Uunon hännän perässä ja halus haistella. No uuno ei käytä kynsiä koskaan ja kani ei ollut moksiskaan. Ilman valvontaa en kissoja kanin kanssa jätä,
 |
| Pomppi |
 |
| Pomppi |
 |
| Pomppi |
Vihdoinkin sain tämän tekstin valmiiksi :D Kiva jos jaksoit lukea loppuun asti :)
vielä yks juttu... :) Mulla ei oo kämpillä tietokonetta, mutta voin tabletilla kirjoittaa tänne lisää tekstiä. Koulussa pitää koneella vain lisätä kuvat ja son sit siinä :D
